Steam - Raiteet rikkauksiin

by 24 kesäkuuta 0 kommenttia


Martin Wallacen Steam - Rails to Riches (2009) on yksi ensimmäisiä hankkimiamme todellisia harrastajapelejä. Annika on sellaisessa käsityksessä, että en pidä Steamistä. No, se ei pidä paikkaansa. Peli ei vain ole ihan niin loistava kuin toivoin, ja siihen on syynsä. 


Steamissä pelaajat rakentavat omia rautateitään ja toimittavat tavaraa kaupunkien välillä. Pelissä on itse asiassa paljon erilaisia toimintamahdollisuuksia: radan rakentamisen lisäksi esimerkiksi muutetaan kyliä kaupungeiksi ja kehitetään parempia vetureita. Talouden hallinta, pistemoottorin käynnistyksen ajoitus sekä vuorojärjestyksestä taistelu ovat kaikki tärkeitä osa-alueita.

Steam on virtaviivaistettu versio Age of Steamistä (2002), ja sillä on myös todella paljon yhteistä geeniperimää Railways of the World (2005) -sarjan kanssa. Steam on julkaistu tekijänoikeusriitojen vuoksi myös nimellä Martin Wallace’s Totally Renamed Train Game.

Ulkoiset arvot

Steamissä on nähty selvästi potentiaalia ja ulkonäköön on siksi panostettu enemmän kuin jossain raskaammissa 18xx-rumiluksissa. Pelilauta on aika asiallisen näköinen, vaikka ei varsinaisesti vielä ole kaunis. Mukana tuleva kaksipuolinen lauta antaa valita, pelataanko Yhdysvaltojen koillisosissa ja Kanadassa (3-4 pelaajaa) vai Saksanmaalla Reinin ja Ruhrin alueilla (4-5 pelaajaa). Lisäkarttoja on tehty runsaasti, ja pelin mukana tulee nappulat tätä silmällä pitäen myös kuudennelle pelaajalle. Myös Age of Steamin kartat lähtökohtaisesti toimivat Steamin kanssa.

Muut komponentit ovat sitten lähinnä pieniä puukuutioita ja -kiekkoja. Kiekoilla merkitään radanpätkien omistajuus. Junat olisivat olleet selvästi hienompi ja temaattisempi vaihtoehto. Puiset junat voi ostaa erikseen Mayfair Gamesilta $25 + postit, mutta eipä tuo meillä saa niin paljoa peliaikaa, että niistä viitsisi maksaa. Varsinkaan kun ne eivät ole kovin kauniita nekään. Age of Steamissä ja Railways of the Worldissa on nätit muoviveturit, joten on vaikea olla vertailematta puulätkiä niihin.

Teemaa olisi voinut pelin ulkoisella tasolla muutenkin korostaa paremmin. Veturien kehitystä kuvaava tylsä pisterata olisi esimerkiksi voinut visualisoida tekniikan kehitystä. Kaupunkien välillä kuljetettavat tavarakuutiot eivät myöskään edusta mitään tiettyjä tuotteita. Steam ei osaa päättää, onko se yksinkertaisen näköinen, mekaniikkaan nojaava harrastajapeli vai moderni, laajempaa yleisöä etsivä seurapeli.



Tehottomuus on tehokkuutta

Veturin kehitystaulukossa olisi saanut näkyä
kehitys myös kuvituksen tasolla.
Rakentelun lisäksi keskiössä on mahdollisimman tehokas tavarantoimitus. Kaupunkeihin on sijoiteltu satunnaisesti erivärisiä puukuutioita, ja niitä pitää toimittaa vastaavan värisiin kaupunkeihin. Koko homman juju - ja tässä on henkilökohtainen ongelmani pelin kanssa - on tehdä tavarantoimitus asiakkaan kannalta mahdollisimman tehottomasti. Toimituksesta saa oman valinnan mukaan joko rahaa tai voittopisteitä sen mukaan, kuinka monen aseman kautta tavara kulkee. Punaisia kuutioita ei siis missään nimessä kannata viedä punaiseen naapurikaupunkiin suorinta reittiä, ehei… Koko pelin idea on keksiä sellainen reitti, jossa tavara pysyy junan toimintasäteen puitteissa mahdollisimman kauan siellä tavaravaunussa. Jokaisesta kuljetusta asemanvälistä kilahtaa pisteitä tai rahaa.

Tavaroiden liikuttamisessa voi käyttää myös muiden pelaajien rakentamia reittejä, mutta vähintään puolet reitistä pitää olla omassa omistuksessa. Lainatun radanpätkän omistaja saa reilun osuutensa pisteistä/rahasta tästä käytöstä. Tämä on ihan hieno juttu, mutta aiheuttaa sekin pikkuisen huvittavan sivuilmiön. Pelilaudalle nimittäin rakentuu kilpailun kiristyessä aivan tajuton ratasokkelo, kun jokainen yrittää saada tärkeille alueille omia reittejään, jotta ei joudu käyttämään naapurin rataa tai jotta ei jää paitsi laudan jonkun kulman bisneksistä. Lopussa pelilauta näyttää enemmän lautaselliselta spagettia kuin tehokkaalta kuljetusjärjestelmältä.

Minusta olisi realistisempaa, että kaupungit kilpailuttaisivat kuljetusyhtiöt sen sijaan, että yhtiöt valitsevat tavarat sen mukaan miten paljon niistä saa kupattua rahaa kiertoreiteillä. Jos tämä teemallinen outous ei haittaa, niin Steam on kyllä aivan erinomainen peli.

Virtaviivainen taloussimulaatio

Rautatieyhtiöiden taloudenpito on tehty hyvin. Jos tavaran kuljettamisesta haluaa rahaa voittopisteiden sijaan (mikä on alkupelistä tietysti kannattavaa), niin kuljettujen asemien määrä kääntyy suoraan luvuksi, jolla omaa nappulaa siirretään eteenpäin rahantuontantoradalla (income track). Vuoron vaihtuessa saa käteistä sen verran kuin mittari on plussan puolella. Mukavan simppeliä.

Velkaa voi ja kannattaakin välillä ottaa. Age of Steamissä velkaantuminen on kuulemma hyvinkin vaarallista, mutta Steamissä se ei johda niin helposti mieron tielle. Kun omat tulot on lopulta saatu mukavalle tasolle, voi alkaa takoa rahan sijasta pisteitä.

Radoista muodostuu aikamoista spagettia kaupunkien ympärille.

Kahdet säännöt

Pelissä on kahdet säännöt. Base Game on yksinkertaisempi ja aloitteleville ystävällinen. Standard Game on kilpailullisempi ja tuo lisää haastetta taloudenpitoon sekä uutena mekaniikkana huutokaupan, jolla määritetään pelaajien vuorojärjestys.

Pelaajat poimivat vuorojärjestyksessä yhden toimintolaatan, jolla saa jotain lisähyötyä normaalien vuorotoimintojen lisäksi. First Movella saa kuljettaa ensimmäisenä tavaraa, Engineer antaa rakentaa ylimääräisen ratalaatan, City Growthilla voi lisätä johonkin kaupunkiin tavarakuutioita ja niin edelleen. Tämä on mielenkiintoinen mekaniikka ja  pelin vaiheesta riippuu, mistä laatoista käydään milloinkin kovin kilpailu.

En oikein osaa päättää, kummasta sääntösetistä pidän enemmän. Henkilökohtaisesti en oikein nauti Standard-sääntöjen vuorojärjestyksen huutokaupasta, mutta ennakkoon tehtävä vuoron budjetointi sen sijaan tuntuu hyvältä

Miltei parhautta 

Olen antanut BGG:ssä Steamille arvosanaksi 8.0, mikä on varsin korkea. Jos teema olisi paremmin esillä ja pisteytys ei perustuisi maksimaaliseen tehottomuuden optimointiin, tämä voisi olla ihan suosikkejani. Nytkin se on oikein hyvä peli. Voi olla, että pitäisin näyttävämmästä Railways of the World -sarjasta vähän tätä enemmän. Täydellisesti omaan makuuni sopivan junapelin etsintä jatkuu kuitenkin edelleen.

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti