Parempi pyy pisteinä kuin kymmenen oksalla

by 21 toukokuuta 0 kommenttia

"Does it really matter if we go insane?" 22 Pistepirkon "Birdy" sopii The Bird Told Me To Do It -korttipelin olemukseen kuin sulka pyrstöön.


Ihan TBTMTDI vaan tuttujen kesken.
Kickstarttu The Bird Told Me To Do It saapui meille viime viikolla.Vaikka peli näytti hyvältä ja suunnittelija Carl Chudyk on nimekäs, oli TBTMTDI:stä kuulunut ennakkoon vähemmän mairittelevia kommentteja.

Chudyk oli tällä kertaa kuulemma tiputtanut pallon ja tehnyt aivan kontrolloimattoman tuuriloton. Pelin reittaus BGG:ssä on tätä kirjoittaessamme vaatimaton 5,4.

Lintupeli kuitenkin onnistui yllättämään meidät.


Komboilua tinteillä

TBTMTDI on pienikokoinen korttipeli 2-3 pelaajalle. Kahdella pakalla pelaajamäärän voi nostaa viiteen asti. Peli koostuu 48 lintukortista, kuudesta lajikortista sekä passaus- ja puunrunkokortista.

Tämä kortti käskee pisteyttämään käsikorteista kaksi
sellaista korttia, joita vastaava lajikortti on vastapelurin
hallussa. Vasemman ylänurkan ufokuvio on hauska yksityis-
kohta; tällaisia "yllätyskuvioita" on kahdeksassa kortissa.
Pelaajat asettavat vuorotellen lintukortteja jatkamaan rungosta lähtevää oksaa.  Kussakin lintukortissa on 1-4 lintua kuudesta eri lajista istumassa eri näköisillä oksilla, joista osa haarautuu. Jokaisessa kortissa on myös erikoistoiminto. Tavoitteena on, että oksan päättyessä (tai kaikkien pelaajien passatessa) omassa hallussa olevan lajikortin tipuja on oksalla eniten kököttämässä. Runsaimman lintulajin tai -lajien lajikortin haltijat saavat pisteyttää tipunsa. Peli loppuu kun joku saa pisteytettyä 30 lintua tai kun pakka loppuu toisen kerran (sen jälkeen kun poistopakka on kertaalleen sekoitettu uudeksi nostopakaksi).

Kortteja voi sijoitella oksan jatkoksi vain siten, että lintujen määrä pysyy joko samana tai vähenee oksan pidetessä. Oksa voi myös jakautua, mutta korteissa on laatanasettelua, eli niiden pitää sopia olemassa olevaan oksaan reunojensa puolesta, eivätkä ne saa mennä päällekkäin toisten korttien kanssa.

Oksareitit on suljettu, ja on pisteytyksen vuoro. Valkoisia lintuja on eniten, ja jos jollain pelaajista on valkoinen lajikortti,
hän saa pisteyttää valkoiset tintit pistepinoonsa.

Kun vuorollaan saa asetettua kortin onnistuneesti oksan jatkoksi, saa sen jälkeen lähteä liikkeelle puun rungosta päin ensimmäisestä kortista ja edetä läpi kaikki matkan varrella olevat kortit juuri äsken laittamaansa asti. Jokainen kortti käskee tekemään jotain (ota kortti pakasta käteesi, pisteytä yksi pöydän lintukortti, vaihda joku pöytäkortti sopivalla käsikortilla jne...). Nämä toiminnot ovat joko vapaaehtoisia tai pakollisia riippuen kortin sanamuodosta. Hyvien kombojen rakentaminen näistä toiminnoista on pelin suola.

Valkoiset tintit ovat erityisen arvaamattomia, sillä ne boostaavat muita kortteja. Myös saman oksareitin samanväriset kortit
boostaavat toisiaan (aikaisempi jälkimmäistä tai jälkimmäisiä).

Kaaosta oksistossa

Kombot saavat oksan pidetessä nopeasti melko eeppisiä piirteitä, ja peli voi kääntyä päälaelleen yhdessä vuorossa. Jos on vaikka kerännyt hallitsemilleen mustille linnuille hienon ylivoiman, voi seuraava pelaaja lätkiäkin mustien lintujen päälle omia tipujaan tai napata mustien hallinnan äkkiä itselleen. Peli ei ole kuitenkaan (subjektiivinen mielipide) ihan niin hallitsematonta anarkiaa kuin vaikkapa Fluxx, vaan lähentelee ehkä sellaista Love Letter -tason kontrollin määrää. Sitä ei ole paljon, mutta nipin napin riittävästi, jotta peli ei tunnu täysin tuurilotolta.
Valkoisen linnun lisännyt pelaaja suorittaa ensin keltaisten
lintujen toiminnon, sen jälkeen sinisten lopulta valkoisen -
ellei sitten sinisen toiminnon seurauksena valkoisen linnun
päälle ole tullut uusi kortti.

Chudykin aikaisemmista peleistä (mm. Glory to Rome, Innovation, Red7, Mottainai) olemme pelanneet vain Punaseiskaa, ja TBTMTDI sisältää samaa ihanaa pähkäilyn tuskaa. Pidämme tästä vähän enemmän, koska lintuteema on konkreettisempi ja hauskan näköinen. Punaseiska on hyvä, mutta täysin abstrakti.

Voittoon tarvitaan sekä pelisilmää että tuuria. Tuurin osuus on joka pelissä suuri, mutta taitamatonta pelaajaa sekään ei pysty siivittämään voittoon. Peli vedättää pelaajiaan kaiken aikaa. Kun sen hyväksyy, voi kaoottisuudesta jopa nauttia, tai ainakin ottaa sen huumorilla.

Esimerkki: peli oli lähes tasan, keltaiset linnut olivat enemmistössä, ja Kaitsulla hallussaan niiden lajikortti. Annika päätti oksan punaisella linnulla, joka käski varastaa vastustajan lajikortin. 30 pistettä ja voitto olisi sillä taattu! Ennen punaiseen lintuun pääsemistä oli kuitenkin käytävä läpi edelliset saman oksan linnut. Yksi niistä velvoitti nostamaan pakasta kaksi korttia ja deletoimaan oksien päistä kyseisten korttien väriset linnut. Pakasta nousi punainen kortti, viimeinen punainen lintu leikkautui pois ja Kaitsu sai pitää keltaisen lajikorttinsa. Pakka hupeni toistamiseen seuraavalla Kaitsun vuorolla, Kaitsu rohmusi keltaiset linnut ja peli ratkesi siihen.

Ohjekirjasen otsikoiden oranssi fontti on häiritsevä. Jokaisen 48 lintukortin toiminto selitetään kirjasessa.


Esitämme valtavirrasta poikkevan mielipiteen

TBTMTDI:stä tunnutaan olevan BGG:n foorumeilla yksimielisestä sitä mieltä, että peli on liian kaoottinen. Bonuskortit ovat toinen toistuva nurinan aihe. Jotkut ovat jättäneet bonuskortin pelaamisen pois, jolloin satunnaisuus vähenee.

Meiltäkin bonuskortit jäivät nostamatta ensimmäisissä peleissä, koska olimme lukeneet säännöt huolimattomasti. Ilman bonuskortteja voi todistetusti pelata, ja tuurin osuus on näin pienempi.

Ehkä meillä on nyrjähtänyt maku, koska meistä bonarit tuovat peliin maustetta. Juurikin se parjattu kaoottisuus on tämän pelin sielu. Äärilaidasta toiseen paiskautuminen, varmalta vaikuttavan voiton hekumasta täydelliseen romahdukseen vain yhtä siirtoa myöhemmin koukuttaa meitä. Tässä on juonellisesti jotain samaa kuin rakastamassamme Mai-Starissa, joka ei sekään ole saavuttanut massojen suosiota.

TBTMTDI selvästi jakaa mielipiteitä. Jos kontrollin puute ja yllättävät käänteet eivät haittaa, tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla.




Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti