Viiden suora: kaksinpelit

by 22.32.00 2 kommenttia

Vertailemme sarjassa viittä tietyn teeman peliä keskustelevalla tyylillä. Tämä on siis viiden suora, ei viiden parhaan suora. Tällä kertaa aiheena ovat kaksinpelit.

Pääsemme nykyään ihan kiitettävästi pelaamaan lautapelejä isommalla porukalla. Silti tyypillisin peliasetelma on se, että pelaamme kaksin. Moniin usean pelaajan peleihin on suunniteltu kaksinpelimoodi, mutta silti sitä jää aina miettimään, millainen sama peli olisi sillä 3-5 pelaajalla. Tässä mielessä nimenomaan kaksinpeleiksi tarkoitetut julkaisut ovat erityisen mukavia, kun tietää, että ne on optimoitu juuri kahdelle pelaajalle.

Tähän viiden suoraan otimme mukaan seuraavat pelit:

  1. Hive
  2. Okiya
  3. Trambahn
  4. Patchwork
  5. Richelieu


Hive

Vuosikertaa 2001 edustava Hive on vanhin tämänkertaisen viiden suoramme peleistä ja BGG-ranking-sijoitukseltaan toiseksi paras Patchworkin jälkeen. Tässä John Yiannin kuvitusta myöten suunnittelemassa abstraktissa strategiapelissä pyritään saartamaan vastustajan mehiläiskuningatar. Hive koostuu 22 bakeliittilaatasta, joista puolet on valkoisia ja puolet mustia. Toinen pelaajista käyttää mustia ja toinen valkoisia laattoja. Kunkin laatan kuvituksena on hyönteinen tai hämähäkki, joilla on erilaiset liikkumisominaisuudet.



Ohjeistus eri ötököiden liikuttamiseen napattiin BGG:stä.
Annika: Yhtymäkohdat shakkiin ovat ilmeiset, Hive on shakin kevytversio, vaikka kyllä varmasti Hivessäkin oman siirron miettimiseen voi käyttää aikaa vaikka kuinka. Vastustajan kuningattaren saartaminen siten, ettei vastustaja enää pysty purkamaan saartoa, vastaa shakkia ja mattia. Onnistuit tässä ensimmäisessä pelissämme tosi nopeasti. Minulla ei ole shakkitaustaa, puolustaudun sillä!

Kaitsu: Hive on ollut pitkään tutkalla, mutta nyt saimme sen lopulta pelikerholaiselta viikon lainaan. Bakeliittinappuloita on tosi kiva hypistellä ja peli tulee kätevässä pussukassa, joka sekin kestäisi hyvin vaikka ulkona pelaamista. Tätä voisi pelata vaikka uimarannalla. Pitää tunnustaa, että latasin pelin Steam-version tietokoneelle ja ehdin harjoitella kymmenkunta peliä tietokonetta vastaan ennen kuin otimme yhteen. Yhtymäkohta shakkiin tuli itsellekin heti mieleen. Tässä vaan nappulat toimivat myös samalla pelilautana, mikä on aika nerokasta. En ole tavallisti kovin suuri abstraktien pelien fani, mutta tässä osuu kaikki hyvin kohdilleen.

Annika: Tykkään teemasta, kuinka ollakaan. Meillä ei ole edes peruspeliä, mutta silti kuolaan jo lisäosia eli leppäkerttua, moskiittoa ja siiraa.

Okiya (Niya)

Bruno Cathalan Okiya vuodelta 2012 läväyttää pöydälle kuusitoista laattaa sattumanvaraiseen 4x4 -asetelmaan. Laattojen kuvituksena on kahdeksan erilaista teemaa siten, että kussakin laatassa on kaksi teemaa, esimerkiksi iiriskukka ja lintu. Toinen pelaajista edustaa punaisia geishoja ja toinen mustia, ja kumpaankin joukkueeseen kuuluu kahdeksan tokenia. Pelaajat asettavat vuorotellen tokeneitaan laattoja varaamaan. Jos aloittaja apustaa laatan, jossa on lintu ja aurinko, vastustajan on seuraavalla vuorollaan varattava laatta, jossa on jompikumpi näistä teemoista. Se voittaa, joka saa tokeneistaan ensimmäisenä muodostettua neljän tokenin suoran tai neliön. Useimmiten toteutuva voittoehto on kuitenkin se, että vastustaja ei pysty enää tekemään laillista siirtoa.

Mustan geishan täytyy seuraavalla vuorollaan valita laatta, jossa on joko vihreä kasvi tai vesisade. Tämä ilmenee vasemmalla olevasta pinosta, jossa edellinen varaus on päällimmäisenä.

Annika: Shakin jälkeen siirrytään ristinollaan! Tämä peli oli helppo kuljettaa taannoiselta Ranskan-reissulta kotiin, kun mittasuhteet ovat vaivaiset 11 x 11 x 3 cm3. Erittäin mukava filleri, jonka saa nopeimmillaan läpi muutamassa minuutissa. Säännöt ovat simppelit, ja ne on helppo opettaa. Se, mikä ehkä vähän kaivelee, on että turhan usein voittoon vaadittua kolmen suoraa tai neliötä ei synny, jolloin peli tuomitaan jälkimmäisenä ensimmäisen tokeninsa laittaneen voitoksi. Toisaalta sekin on parempi ratkaisu kuin tasapeli.

Kaitsu: Tämä iski kyllä hyvin omaan makuuni, vaikka Hiven lailla on myös abstrakti. Ristinollaa tai jätkänshakkia tuli koulutunneilla väännettyä vierustoverin kanssa aika ahkerasti lukiossa, joten pärjään tässä aika hyvin. Kuvitus noudattaa japanilaista perinteistä tyyliä, mikä lisää vielä pelin pisteitä omissa silmissäni.

Annika: Kävin tätä bloggausta varten lukemassa Okiyan kuvauksen BGG:ssä, ja teeman selitys pisti vähän naurattamaan. “Pelaajat yrittävät järjestää tokeninsa siten, että saavuttavat keisarin suosion. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi estää vastustajaa saamasta tokeniaan keisarilliseen puutarhaan.” Pelihän on täysin abstrakti, ja vaikka kuvitus on tyylikkään minimalistinen, teema on täysin päälle liimattu.

Trambahn

Junapeleihin erikoistuneen Helmut Ohleyn (mm. Russian Railroads ja uusimpana First Class: Unterwegs im Orient Express) kaksinpeli Trambahn julkaistiin vuonna 2015. Pelaajien tehtävänä on laajentaa ja kehittää kaupungin raitiovaunulinjastoa 1800-luvun Münchenissä. Pelin alkaessa vaunut ovat hevosvetoisia, mutta rahalla ja ajan myötä niitä voi korvata höyryvetureilla ja lopulta sähkömoottoreilla. Koneiston päivittämisen ohella pisteitä heruu raitiovaunulinjojen määrästä ja pituudesta. Pelikorteilla on kolme eri toimintoa: ne edustavat joko matkustajia, raitiovaunupysäkkejä tai rahaa. Joka vuoro on pakko lisätä yksi tai kaksi matkustajaa yhteiselle asemalle jonottamaan erivärisille linjoille, ja kun jonossa on tarpeeksi monta matkustajaa jonossa pisteytetään kyseisen värinen linja.

Vasemmalla linjastokortteja, jotka toimivat myös matkustajakortteina. Korttien kääntöpuolet ovat rahaa. Hevos- höyry- ja sähkövetoisista linjoista saa pisteytyksessä erilaiset kertoimet.

Annika: Saimme tähän vinkin facebookin lautapelifanaatikot-ryhmässä, kun kyselimme vinkkejä hyviin kaksinpeleihin. Tämä on yksi harvoja ei nettikaupasta ostettuja pelejämme. Se tarttui mukaan Lautapelit.fistä, kun olin Helsingissä työmatkalla. Taisimme tykästyä tähän molemmat heti, sinä ehkä vielä enemmän kuin minä, koska halusit pelata saman tien pari matsia putkeen. Trambahn on tiivistempoinen strategiaharjoitelma, jossa on seurattava vastustajan tilannetta tarkalla silmällä. Oma taktiikkani on ollut jättää hevosvetoisten vaunujen vaihe kokonaan väliin ja siirtyä suoraan höyryvetureihin, tästä kun saa ratojen pisteytyksessä paremmat pojot. Tämä taktiikka on mielestäni toiminut ihan hyvin.
Punainen ratikkalinja. Pistekerroin on neljä. Tästä
saa pisteytyksessä (1+1+1+2+2) x 4 =28 pojoa.
Jokerilla on merkitystä jos linjaan saadaan yhteensä
8 korttia. Silloin käynnistyisi extrapisteytys tälle
linjalle.

Kaitsu:
Olit työmatkan päätteeksi väsynyt, mutta puoliväkisin vaadin tätä heti pöydälle. Seuraava pelikerta meni sekin vähemmän optimaalisella virkeystasolla. Tämän vuoksi säännöt menivät vähän sinne päin. Sääntöjen ajatuksella lukemisen jälkeen kaikki käy kuitenkin järkeen, eikä tämä ole paljon Lost Citiesiä monimutkaisempi. Höyryveturitaktiikkasi on toiminut ihan hyvin, mutta sitä ei vain voi kuin toinen pelaaja harjoittaa - jonkun täytyy ainakin yksi heppavetoinen kiesi ostaa ennen kuin päästään tekniikassa eteenpäin. Tämä osuus toimisi useammalla pelaajalla luonnollisemmin.


Annika: BGG:n keskustelupalstoilla on juttua Trambahnin toimivuudesta useamman kuin kahden pelaajan pelinä. Joku antoi ohjeeksi, että kolminpelikin toimii, jos rajaa rahakorttien maksimimäärän viiteentoista. Muutoin ne kuulemma loppuvat kesken. Neljää tai viittä pelaajaa varten tarvittaisiin jo toinen setti kortteja, mutta ongelmaksi jäisi silti matkustajien määrän kasvaminen sitä vauhtia, että pisteytykset seuraisivat toistaan liian tiuhaan.

Kaitsu: Trambahn tuntuu minusta mielenkiintoisimmalta alkupelistä, jolloin molemmilla ei vielä ole jokaisen värin asemia. Suhteellisen vähän tätä on vasta pelattu, mutta mutu-tuntumani on, että tärkeää on päästä osille joka värin pisteytykseen mahdollisimman nopeasti. Alkupeli tuntuu vähän peruspistetuotantomoottorin rakentamiselta, ja loppupuoli taas on tiettyjen parempien kertoimien asemien virittelyä maksimaalisen pisteytyksen toivossa. Extrakierrosten metsästys ja merkitys nousee aika oleelliseksi, niitä voi saada helposti kaksi normaalin kymmenen lisäksi. Alkuinnostuksen jälkeen huomaan, että Trambahn ei ihan nouse tasolle, jota parin ekan pelin jälkeen toivoin. Kuvituksena käytetyt historialliset valokuvat eivät jälkiväritettyinäkään oikein säväytä ja pikkuisen sujuvuutta syö se, että poistopakkaa saa olla jatkuvasti sekoittamassa uudestaan käyttöön. Silti, kyllä tämä maistuu toistaiseksi paremmin kuin Lost Cities.

Patchwork

Uwe Rosenbergin Patchwork komeilee BGG:ssä peräti sijalla 37, erottuen tilkkutäkkiteemallaan varsin silmiinpistävästi top100-listan pääosin mahtipontisemmista aiheista. Pelaajat muodostavat tilkkutäkkiä kumpikin omalle laudalleen. Tilkkutäkin palaset asetetaan keskellä olevan token-laudan ympärille ja markkerin tietyn tilkun kohdalle. Pelivaluutaksi jaetaan alussa kummallekin pelaajalle viisi nappia. Pelaajakohtaiset tokenit kiertävät keskilaudalla ja voivat vuorollaan valita jonkin tai jotkin markkeria lähimpinä olevista tilkuista ja kerätä lisää nappivaluuttaa. Markkeri liikkuu myötäpäivään sitä mukaa kuin tilkkuja otetaan, ja peli päättyy, kun tokenit ovat edenneet keskilaudan keskustaan. Voittaja on se, jolla on pelin lopussa eniten nappeja. Käytännössä se on pelaaja, joka on onnistunut rakentamaan (tai pikemminkin kai ompelemaan) omalle laudalleen ehyemmän ja suuremman tilkkutäkin sillä jokainen tyhjä ruutu miinustaa nappeja.

Tilkkutäkit vertailussa pelin päätyttyä. Tyhjistä kohdista saa miinuspisteitä. Nappikohdat tuottavat pelin aikana token-laudan tietyissä kohdissa nappivaluuttaa.

Annika: Tilkkujen ottamisen tai ostamisen mekaniikka on kekseliäs, ja token-laudan tapahtumat tuovat peliin lisäjännitystä. Minä yritän yleensä taktikoida pelini siten, että onnistun nappaamaan token-laudan paikkapalat tilkkutäkkiini. Ehkä priorisoin tätä liikaakin, muun pelin kustannuksella. Patchwork on hyvä peli, mutta miksei se juuri innosta minua? Ehkä siksi, että se on loppujen lopuksi kuitenkin kovin abstrakti. Abstraktit pelit eivät kerta kaikkiaan ole minun juttuni.

Kaitsu: Uwe Rosenberg on yksi kaikkein arvostetuimmista pelisuunnittelijoista ja jopa tällaisesta aiheesta hän onnistuu tekemään loistavan pelin.  Laattojen asettelu ja napintuotannon rakentelu yhdistyvät todella näppärästi. Voittamiseen tarvitaan tuotantotilkkuja, jotta aina pelilaudan nappiruudun kohdalla saisi lisää valuuttaa/pisteitä. Taktikointi on sitä, että koittaa löytää tasapainon sopivien laattojen saannin, nappituontannon ja pienten kulujen välillä. Jossain kohtaa pitää lopettaa kalliiden tilkkujen ostaminen ja keskittyä säästämään nappeja loppupisteytykseen. Ajoitus on kaiken a ja o.
Jostain syystä nelivuotias Sampo on tässä pärjännyt tosi hyvin. Sain viimeksi turpiini oikein kunnolla, vaikka pelasin ihan täysillä. En tiedä millä taktiikalla poika onnistui, pitäisi aina seurata tarkemmin toisen peliä, jotta oppisi jotain uutta. Alkuvaiheessa nollatulokseen pääseminenkin oli jo saavutus, nyt sentään useimmin pääsee plussalle. Yleensä tätä riittää kuitenkin se yksi peli kerralla, revanssihenkeä ei enää ihan ensimmäisten pelikertojen jälkeen ei ole herännyt. Patchwork on kuitenkin ihan kiva vetää aina silloin tällöin esiin. Se on myös melko helppo opettaa vähemmän pelanneille.


Richelieu

Ranskan tapahtumat marraskuussa 1630 ovat olleet innoituksena Richelieun teemoitukselle. Tuolloin kuningattaren ja kardinaali Richelieun välillä käytiin valtataistelua. Pelissä tätä demonstroidaan 4 x 12 -laatastolla, jotka vastaavat Ranskan eri alueita. Lyhykäisyydessään pelaajat kisaavat siitä, kumpi onnistuu saamaan enemmän ja isomman enemmistön aluevaakunoista. Lisäksi pisteitä jaetaan symboleiden ylivoimasta (tornit, ristit ja ja miekat); symbolit on merkitty korttien ylänurkkaan. Pelaaja saa ottaa vuorollaan yhden laatan laataston reunalta, tai kaksi laattaa, jos nämä ovat samanväriset. Tiettyjen laattojen päälle on randomoitu erikoistokeneita, jotka vastaavat joko tiettyä vaakunaa tai tiettyä symbolia. Kummallakin pelaajalla on käytössään myös kolme varaustokenia, joilla voi vaikeuttaa vastustajan mahdollisuuksia saada tietty laatta. Pelin on suunnitellut Michael Schacht ja se on julkaistu vuonna 2003.

Normandia on yksi provinsseista, jonka sekä kuningatar että kardinaali haluavat saada puolelleen. Erikoistokenit kuvaavat vaakunoita ja symboleja, ja hattutokeneilla voi varata laattoja etukäteen.

Annika: Richelieun idea on perin yksinkertainen: kerätä settejä enemmän kuin vastustaja, ja saada siitä voittopisteitä. Laattojen vapautuminen laataston reunalta sekä mahdollisuus tietyissä tilanteissa valita yhden ja kahden kortin ottamisen välillä tuovat peliin lisää dynamiikkaa. Kun pisteytettäviä settejä on niin monta, voisi ajatella, että pisteitä on suhteellisen tasapuolisesti luvassa molemmille. Kovin tiukkaa pistetaistoa ei ole kuitenkaan syntynyt.

Kaitsu: Pikkukorttien kokoiset maakunnat ovat paksuudeltaan laattoja, mikä on vähän outoa. Jonkinnäköistä himmeää karttaa näkyy laatan taustalla, mutta todella tylsän näköisiä komponentit tässä ovat. Tästä voisi aika helposti tuunailla paljon kivamman näköisen. Richelieu tuli vaihdettua Facebookin lautapelikirppikseltä osana isompaa pakettia. Ei tätä ehkä yksinään olisi tullut hankittua, sillä peli oli ihan nevahöörd.

Annika: Mielessäni kytee idea strategisesta keskittymisestä symboleihin seuraavassa pelissä. Tornit ja miekat toivat viime pelissä ratkaisevasti pisteitä, ja olisi kiva optimoida vähän lisää. Vaikka tuskin Richelieu pääsee toviin peluutukseen, koska niin moni muu peli ajaa sen ohi. Ehkä vähän liian kepeä peli minun makuuni, jopa mitäänsanomaton.

Kaitsu: Sain turpiini aika hyvin, mikä johtuu siitä että tämä on puhdasta optimointia. Tuurin osuus on hyvin mitätön, muutaman satunnaisen erikoistokenin varassa. Mä en vaan jaksa laskea kulloinkin kannattavinta yksittäistä hankintaa. Keskityin viimeksi siihen, että saisin mahdollisimman usein napattua kaksi samanväristä korttia, jolloin lähtökohtaisesti saisin maakuntakortteja enemmän kuin sinä. Määrä ei kuitenkaan korvannut laatua ja miltei kaikki maakunnat päätyivät tasapeliin, jolloin jäimme molemmat pisteittä. Lopuksi keräämäsi symbolit ratkaisivat pelin selvästi. Tällaiset pelit ovat minusta liian tylsiä, taktiikoita on oikeastaan vain yksi: laskea koko ajan kunkin provinssin ja symbolin pisteitä ja varmistella että on johdossa mahdollisimman monessa. Toisen peliin vaikuttaminen on niin vähäistä, että tämä on kilpapasianssia. Ei peli ärsytä, mutta ei tässä ole yhtään mielenkiintoa herättävää osa-aluetta. Teemakaan ei tunnu missään.

Yhteenveto


Kaitsu: Taidan pitää tämän listan peleistä useammastakin sinua enemmän. Ainakin Okiya, Patchwork ja Trambahn ovat kaikki sellaisia joita ehdottelen itse pöytään useammin. Ehkä puoliabstraktit pelit iskevät minuun sittenkin vahvemmin kuin luulin. Okiya ja Patchwork ovat ehkä suosikkejani kaksinpeleistä. Hive ja Trambahn ovat hyvää keskikastia, joita tekee välillä mieli pelailla. Richelieu on viisikon heikoin lenkki kaikin osin keskinkertaisena. Hyvät kaksinpelit, joissa teema ja pelimekaniikka muodostavat tarpeeksi nopean mutta kuitenkin monipuolisen pelikokemuksen, ovat aika haastava yhdistelmä.

Annika: Yleisesti ottaen kaikki pelit ovat varsin mukiinmeneviä, mitään pohjakosketusta ei tullut yhdenkään kanssa. Tämän hetkinen paremmuusjärjestykseni on 1) Trambahn, 2) Okiya 3) Hive, 4) Patchwork, ja 5) Richelieu Luulen, että muutaman pelin jälkeen että Hive nousisi viisikon parhaaksi peliksi, mutta se vaatii vielä useamman pelikerran, jotta sen saloihin pääsisi sisälle.

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

2 kommenttia:

  1. Hieman yllätyin, että Richelieu on 2p peli. Livenä en ole pelannut tätä. Onlinena olen pelannut yucata.de servelillä, jossa tämä peli on 2-4 hengen peli. Yleisesti ottaen olen ollut startegisesti ja taktisesti aivan uuno tämän pelin kanssa. Peli kuuluu kategoriaan pelaan, jos joku pyytää.

    VastaaPoista
  2. BGG:n foorumeiden mukaan tosiaan onnistuu myös 3-4 pelaajalla, kunhan lisäpelaajille poimii jostain omat tokeneiden korvikkeet.

    VastaaPoista