Kortinsuojittamisen 101

by 22.13.00 1 kommenttia

Toiset kokevat korttien suojaamisen tarpeelliseksi ja jopa rentouttavaksi askareeksi, toiset pitävät sitä hullun hommana. Katsotaanpa vähän tarkemmin mistä on kysymys.



Kannattaako pelit suojata?

Nyt ollaan peruskysymyksen äärellä. Toiset eivät suojaa mitään pelejään, toiset taas pakonomaisesti muovittavat kaiken. Kultainen keskitie voi olla tässäkin se paras vaihtoehto.
Suojaustarpeeseen vaikuttavat lähinnä se miten, missä ja kuinka usein peliä pelataan.

Arcane Tinmen L-kokoinen (59x92mm) lautapelisuoja L5R Love Letterin korteissa. Suojat saisivat olla vähän tiukemmat mutta 80 mikronin paksuuden ansiosta, kokoero ei haittaa häiritsevästi.
Lähtökohtaisesti sanoisin, että jos pelitilanteessa pöydässä on joitain seuraavista asioista, kannattaa ainakin harkita suojittamista: juomalaseja (varsinkin alkoholia), lapsia, suklaata, sipsejä/juustonaksuja tai muuta sormiruokaa. Eldritch Horrorin päälle kaatuva punaviinilasi on kirjaimellisesti horroria. Kuvittele myös miten korttien käy, jos pelatessa joku nuolee juustonaksun rippeitä sormistaan. Toisiinsa liimautuvia lappusia ei ole hauska käsitellä. Edes kortinsuoja ei kuitenkaan välttämättä pelasta sen sisällä olevaa pahviläpyskää, jos pöydälle kaatuu suuria määriä nesteitä, sillä suojan toinen pää on joka tapauksessa auki.

Meillä Love Letter oli yhdessä vaiheessa pöydällä päivittäin. Se alkoi näkyä korteissa ja ostin ohuet oversize-kokoiset suojat. Ne eivät kuitenkaan kestäneet kovin kauaa, vaan käytännössä joka pelisession jälkeen sai korvata yhden hajonneen suojan uudella. Seuraavaksi joudunkin etsimään premium-tason oversize suojat, sillä Love Letter tulee edelleen säännöllisesti  pöytään pelikerhossa.

Toisaalta meillä on hyllyssä melko tuntemattomia harrastajatason pelejä, kuten  Zena 1814, joiden en näe päätyvän pöytään usein. Niitä ei pelata myöskään lasten kanssa, joten ne voi jättää aika huoletta suojaamatta.

Kortinsuojat eivät ole autuaaksi tekevä ratkaisu, sillä niissä on myös huonoja puolia.

1) Suojat lisäävät korttien paksuutta, ja leveyttä, usein pituuttakin. Tämän vuoksi suojitetut kortit eivät useimmissa tapauksissa mahdu enää pelilaatikon muovikaukaloon.

2) Korttien sekoittaminen voi vaikeutua, kasinotyylisen “riffle shufflen”varsinkin. Tosin “overhand shuffle”, eli perinteinen pappatyylin sekoitus onnistuu monesti suojien kanssa jopa helpommin.

3) Suojitus ei ole ihan halpaa. Esimerkiksi Dominionin ja sen kymmenen lisäosan suojitus on jo varsinainen savotta. Jos 100 kortinsuojasta saa maksaa keskimäärin 3-4 euroa, niin 1 000 kortin suojaus maksaa jo paremman perhepelin verran.


Ohuet vai paksut?

Suojien paksuutta mitataan mikroneina, eli millin tuhannesosina. Ohuet “penny sleevesit” ovat tavallisesti 40 mikronin paksuisia. Tukevammat premium-suojat taas 100 mikronia. Suomalaisista lautapelejä myyvistä liikkeistä usein löytyvät Arcane Tinmenin suojat ovat kaikki 80 mikronia.

Tavalliset eli ohuet suojat ovat halvempia ja ne yleensä pinoutuvat paremmin ja vievät tietysti vähemmän tilaa pelilaatikosta. Jos 40-50 mikronin paksuiset suojat eivät ole mallia “inner sleeve / close fit” eli käytännössä tarkasti kortin mittoja nuolevat, niin voi tulla  ongelmia. Kun suojatun kortin ottaa kouraansa ja vetää peukalolla vaakavedon kortin pinnassa huomaa selvän “aallon”, joka on sitä isompi mitä löysempi suoja on. Löysät suojat pyörivät kortin ympärillä, tekevät sekoittamisesta tuskaa, liimautuvat toisiinsa ja hajoavat nopeasti. Oversize-kokoisissa korteissa ongelma korostuu, mineissä se taas ei ole yhtä paha.

Premium-suojat ovat yleensä kaksi kertaa ohuita kalliimpia. Ne ovat tukevia ja tuovat lepsumpiin kortteihin jopa vähän lisäryhtiä. Premium-suojat kestävät tavallisesti hyvin käyttöä ja tuntuvat hyviltä. Overhand shufflella sekoittaminen onnistuu näppärästi. Ongelma 100-mikronin suojissa on pinoutuminen. Yli 50 kortin pinot alkavat huojua ja levitä ympäriinsä ja yli 100 kortin pinot pitää jo jakaa useammaksi kasaksi. Pelilaatikoiden alkuperäisillä inserteillä saa myös viimeistään tässä vaiheessa heittää vesilintua. Säilytys vie lähes kaksinverroin tilaa.

Ultra Pron halpissuojat ovat kamalat. Kortit pyörivät sliiveissään kuin sukat liian suurissa saappaissa. Ne myös tarttuivat kiinni toisiinsa.

Yleisimmät kortinsuojakoot

Jos et ole perehtynyt lainkaan kortinsuojiin, sinun on hyvä tietää pari perusasiaa liittyen kokoihin. Ensinnäkään kortinsuojia ei kannata ostaa mutu-tuntumalla, sillä suojan ja kortin kokojen on kohdattava varsin tarkkaan. Väärän kokoiset suojat eivät joko mahdu tai tai ovat ylisuuria, mikä tekee korteista lähes pelikelvottomat. Paksummat premium-tason suojat antavat enemmän anteeksi kokoeroa.

Silmämääräisen “standardikokoisia” kortteja on ainakin neljää kokoa:

63,5 x 88mm (King of Tokyo, Magic the Gathering, Salaisuuksien saari)
57 x 89mm (Dice Town, Fury of Dracula, Robinson Crusoe)
56 x 87mm (6 Nimmt!, Arkham Horror, Menolippu: Eurooppa)
59 x 92mm (Agricola, Dominion, Stone Age)

Pikkukortteja on kahta kokoa:

44 x 68mm (Merchants & Marauders, Menolippu, Thurn und Taxis)
41 x 63mm (Arkham Horror, Battlestar Galactica, Zombicide)

“Oversize” kokoa näkee parissa suosikkipelissä:

80 x 120mm (Dixit, Love Letter)

Joitain harvemmin nähtyjä kokoja:

70 x 70mm (Power Grid, King of Tokyo: Power Up!)
70 x 110mm (Lost Cities)
65 x 100mm (7 Wonders)

Pelikohtaisesti sopivimpia suojia voi etsiä esimerkiksi tästä Board Game Geekin listalta.


Yhteenveto

Koen itse, että suojaaminen ostaa tiettyä mielenrauhaa niin itselleni kuin pelejä pelaaville vieraille. Varsinkin pelikerhoon, jossa lapset touhottavat maitolasin kanssa pelipöydässä, en voisi kuvitellakaan tuovani suojaamatonta peliä. Vahingon sattuessa tilanne olisi molemmille osapuolille ikävä.

Ohuet ja edulliset suojat ajavat asiansa kelvollisesti silloin kun suojattavia pelejä/kortteja on paljon, eikä halua käyttää suuria summia. Sellaiselle harrastajalle, jolla on pieni kokoelma ja samat rakkaat pelit päätyvät pöytään kymmeniä kertoja, paksummat premium-suojat ovat paras valinta.



Koottuja kokemuksia (laajenee tulevaisuudessa)

Arcane Tinmen: Suojat ovat hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä valinta ja niitä löytyy Suomesta helposti. Ne ovat vähän turhan suuret pituussuunnassa ja minua ärsyttää niistä ylijäävä “läppä”. Näitä löytyy Lautapelit.fi ja Poromagian myymälöistä. Arcane Tinmenin valmistamia laadukkaampia Dragon Guardeja en ole kokeillut.

Ultra Pron halpissuojat tekevät pelikokemuksesta
100% huonomman. Vältä kuin vatsatautia.
Docsmagic: Hyvä budjettivalinta isoja eriä tilaavalle. Näistä kirjoitin erillisen arvostelun. Tilattava suoraan Saksasta.

Fantasy Flight: Kokeilemani Standard Card Game Sleeves tulevat 50 kpl paketissa (63.5 x 88mm). Ihan kelpo suojat, jotka eivät erityisesti tehneet hyvää tai huonoa vaikusta.

Mayday: Dixit-kokoiset 80x120mm suojat olivat luokattoman huonoja. Joka pelin jälkeen sai korvata 1-2 hajonneen uudella.

Ultra Pro Standard: Standard-sarjan suojia saa eri väreissä ja ne ovat kestäviä ja hyvän näköisiä. Suojien takaosa ei ole läpinäkyvä, mikä kannattaa huomioida jos pelissä eritaustaisia pakkoja.

Ultra Pro Sleeve Series: Huonoin kokemukseni kortinsuojista on Ultra Pron halvimmasta mallista (kuvassa). Nämä “penny sleevet” ovat liian isoja kaikille korteille joille olen niitä koittanut. Ne liimautuvat toisiinsa, hajoavat ja näyttävät ryppyisiltä jo parin pelikerran jälkeen. Näistä kannattaa pysyä kaukana, samaan hintaluokkaan saa paljon parempia budjettisuojia.

Lue myös:



Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

1 kommentti:

  1. Olen viime aikoina suosinut Maydayn Premium-laatuisia, ei valituksen sanaa näistä. 90 micronin ovat riittävän vankkoja olematta liian tuhteja.

    Yksi vaikuttava tekijä on ehdottomasti korttien laatu. Suomenkielisessä Agricolassa oli sen verran kehnolaatuiset kortit, että onnistuin taittamaan yhden kortin nurkan vahingossa kun avasin kortteja paketista. Täytyy siis muovittaa. Kunnollinen linen finish -kortti taas ei muovia kaipaa, vaan kestää kyllä käyttöä ja on sen verran mukavan tuntuinen sormissa että parempi ilman.

    Toinen tekijä on se, kuinka kriittistä korttien tunnistaminen on. Love Letter on pakollinen muovitettava, koska pienikin tuntomerkki korteissa tekee pelistä pelikelvottoman. Monessa pelissä yhden kortin tunnistaminen ei ole niin kriittistä, tai kortteja on niin paljon, että merkittyä korttia ei kuitenkaan muista.

    VastaaPoista