Les meeples de Lyon

by 23.31.00 0 kommenttia



Osallistuin aiemmin tässä kuussa kansainväliseen aerobiologian symposiumiin Ranskan Lyonissa. Mikä loistava tilaisuus tutustua samalla kaupungin lautapelitarjontaan! Google-haku termillä ”jeu de plateau Lyon” nosti odotukset korkealle, kun hoksasin, että jo yksistään ydinkeskustassa on yli puolenkymmentä lautapelikauppaa.

Tehollisia päiviä oli käytettävissäni kolme: maanantai, tiistai ja keskiviikko. Symposium oli tietysti etusijalla päiväohjelmassa, ja kun kauppojen aukioloajatkin olivat vähän hankalat, lautapelimetsästys piti suunnitella huolella. Etukäteen netistä tsekkaamistani paikoista vain kolme ilmoitti nettisivuilla pitävänsä ovia auki puolenpäivän aikaan (todellisuudessa tällaisia kauppoja oli vain yksi), ja sulkemisaika oli seitsemän ja puoli kahdeksan välillä. Yksikään ei avannut oviaan ennen kymmentä. 35 asteen helteet toivat missioon oman lisänsä, mutta tosiharrastaja ei lannistu. Merkitsin kartalle viisi kauppaa ja päätin tutustua niihin noiden kolmen päivän aikana.

Maanantaina, ennen symposiumin alkamista, houkuttelin matkatoverin turistikierroksen päätteeksi mukaani siihen ainoaa keskipäivällä auki olevaan lautapelikauppaan, jonka olin kartalleni ruksinut. Kaupan nimi oli ArchiChouette, ja se oli soma kuin karkki sekä ulkoa että sisältä. Kauppa oli jaettu kahteen huoneeseen, joista taaemmassa oli enimmäkseen leluja. Valikoima oli suuri, ja esillepano tyylikästä ja houkuttelevaa. Erityisesti minua veti puoleensa ruskean nahkasohvan viereen pöydälle aseteltu Japani-teema. Andor-peli variantteineen oli saanut kaupasta erityisen paljon tilaa. 
Japani-valikoimaa Archichouetten kaupassa.
Alkoi kiihkeä tekstittely miehen kanssa: löytyykö tätä ja tätä peliä Suomesta ja millä hinnalla, mikä on BGG-rating, saako netistä englanninkielisiä ohjeita? Pahaksi onneksi minulla oli akuutti rahapula (se on jo toinen tarina), joten sain mukaani kaupasta vain kaksi katalogia ja suuren kaihon. Onneksi rahaongelma ratkesi vielä samana päivänä, ja toinen onnenpotku oli, että symposiumin avajaisseremonia pidettiin kaupungintalolla aivan Archichouetten lähellä. Ennen seremonian alkua pinkaisin siis toistamiseen kauppaan ja sain kuin sainkin haluamani. Myöhemmin illalla hotellilla hioin vielä ostosstrategioita miehen kanssa, kun olin tutustunut katalogien sisältöön. ”Les Kimonos” kiinnosti kaikkein eniten.

Descartes Lyonin 2. kaupunginosassa. 
Seuraavana päivänä tein hurjan päätöksen kiertää lounastauon aikana kaikki jäljellä olevat neljä lautapelikauppaa toivoen, että edes joku olisi siestasta ja kuumuudesta huolimatta auki. No, eivätpä olleet. Yksi kaupoista, ”Easy Cash”, osoittautui panttilainaamoksi (loogista!), toinen myi pääasiassa videopelejä. Kaksi muuta, eli ”Descartes” Rhonen länsipuolella ja ”Jeux de Paume” Rhonen itäpuolella vaikuttivat puhdasverisiltä lautapelikaupoilta. Descartesin otin uudelleen tähtäimeeni vielä samana iltana. Ja mikä paikka se olikaan! Les Kimonos oli myyjälle outo, mutta muuten kaikki oli kohdillaan ja rakkaus lautapeleihin oikein tihkui putiikin ahtaista neliöistä. Myyjäsetä hyräili avatessaan kauppaan saapuneita paketteja (niistä paljastui ainakin Bandua ja IceCoolia), ja valikoima oli ilahduttavan suuri. Taas tekstarit lentelivät Suomen ja Ranskan väliä. Koska olin reissussa pelkin käsimatkatavaroin varustautuneena, en edes haaveillut ostavani mitään korttipeliä kookkaampaa. Pollen-pelin jätin pitkän harkinnan jälkeen hyllylle, mutta kolmeen muuhun korttipeliin retkahdin. Tiskiltä nappasin vielä mukaan kaksi katalogia (toinen 130-sivuinen, oh la la!) sekä 13 sentin kappalehintaan kourallisen kivan värisiä tokeneita.


Jeux de Paumen tarjonta jätti minut kylmäksi.
Koska kokonaissaalis oli jo melkoisen hyvä, aikomuksenani ei ollut sitä enää kartuttaa, etenkään kun tiistaisten kävelykilometrien päätteeksi jouduin lääkitsemään jalanpohjiani rakkolaastareilla ja kulkemaan loppuajan sukat jaloissa. Keskiviikkona en kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusausta palata Jeux de Paumeen. Kauppa osoittautui hyvin pieneksi. Sieltäkään ei löytynyt Kimono-peliä – tosin jälkeenpäin mietin, oliko vanha myyjärouva ymmärtänyt kielitaidotonta kysymystäni vai luuliko hän minun kenties etsivän kimonoasua. Niin tai näin, jätin kaupan tyhjin käsin. Valikoima oli valitettavan pieni ja hinnat korkeammat kuin muualla.

Mitä sitten ostin? ArchiChouettesta Traders of Osakan, ja Descartesista korttipelit Game of Trains, Okiya ja Sauve Moutons (englanniksi Turn the Tide). Osakan ja Turn the Tiden englanninkieliset ohjeet piti tulostaa netistä, kun taas Trains ja Okiya sisälsivät ne jo valmiiksi. Pollenin ostamatta jättäminen jäi loppujen lopuksi harmittamaan niin paljon, että tekstasin Lyoniin pidempään jääneelle kollegalle Pariisin lentokentältä ja pyysin hankkimaan kyseisen pelin. Hän suoriutui tehtävästä onnistuneesti, joten saan pelin hyppysiini ennen pitkää.

Okiyaa, Game of Trainsia ja Sauve Moutonsia ostin muuten tuplakappaleet, joten jos jokin näistä kiinnostaa, saapi olla yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan oikein mainio lautapelikaupunki tuo Lyon.

Teksti ja kuvat: Annika Saarto

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti