”Gigazaurus nälkäinen! Goaar!”

by 16.27.00 0 kommenttia

Jos olet katsonut joskus King Kongin tai Godzillan tajuat välittömästi mistä King of Tokyossa on kyse. Pelaajien ohjastamat jättiläismonsterit tekevät kilvan tuhoa suurkaupungissa. Vain yksi voi olla Tokion kuningas. 


Suunnittelija: Richard Garfield
Julkaisija: Lautapelit.fi (2013)
Ikäsuositus: 8+
Pelaajia: 2-6
Pelin kesto: 30 min
.
King of Tokyo (Lautapelit.fi / 2013) on nopeatempoinen noppapeli joka muistuttaa etäisesti lapsuuden vuorenvalloitusleikkiä. Teema on tässä vahvana läsnä. Pelaajat valitsevat alter egokseen yhden kuudesta B-luokan monsterielokuvista repäistystä luonnonoikusta. Valikoimasta löytyy jättigorilla Kunkku, merihirviö Kraken, metallinen Kyberkani, hirmulisko Gigazaurus, peltilohhari Mekadragon sekä ulkoavaruudesta hyökännyt Alienoidi.

Pelilaatikko on houkuttelevan näköinen ja sen sisällä olevat komponentit laadukkaita, värikkäitä ja hienosti kuvitettuja. Pahvisten monstereiden lisäksi boksista löytyy kirjanpitoa helpottavat monsterikortit, kookkaita noppia, vihreitä energiakuutioita ja näillä kuutioilla ostettavia erikoiskortteja, jotka antavat monstereille lisäominaisuuksia tai tekevät muuta hauskaa.

Monsterit ovat ronskin kokoisia paksuja pahvilätysköjä, jotka seisovat muovijalustallaan melko tukevasti. Niihin verrattuna Tokiota kuvaava ”pelilauta” on vain pieni lätty, mutta se ei haittaa koska laudalla ei ole juurikaan muuta funktiota kuin kertoa kuka hirmuista on milloinkin Tokiossa. 

Laatikosta pöydälle päästyään peli näyttää todella makealta, varsinaiselta iskä- ja muksumagneetilta.

Rouheaa nopanheittoa

Peli toimii yatzyn tyylisesti, eli kuutta noppaa heitetään ensin kerran ja sitten saa haluamiaan noppia heittää kahdesti uudestaan. Tämän jälkeen katsotaan noppien tuloksista, mitä saatiin aikaan: lyödään toisia monstereita, saadaan energiapisteitä, parannellaan haavoja tai saadaan voittopisteitä. Yleensä tulos on yhdistelmä edellisistä. Ensimmäisen 20 pisteeseen kivunnut voittaa. Voittopisteitä saa noppien lisäksi yhden aina valloittamalla Tokion ja kaksi kun aloittaa siellä oman vuoronsa. Voittaa voi myös yksinkertaisesti pätkimällä muilta monstereilta tajun kankaalle. King of Tokyon nopat ovat teemaan sopivasti todella isoja. Niiden pöydälle heittäminen tuntuu monsterimaisen muhkealta.

Tokio on tuulinen paikka, kaikki sen ulkopuolelle jääneet monsterit lyövät vain ja ainoastaan siellä kökkivää kollegaansa. Tokiossa voi olla kerrallaan yksi monsteri (tai 5–6 pelaajalla kaksi). Vastavuoroisesti Tokiossa oleva hirviö kyllä lyö vuorollaan kaikkia muita. Tokiossa pysymällä saa keräiltyä kivasti tärkeitä voittopisteitä, mutta siellä ei saa parannettua itseään lainkaan. Siksi pelissä näkee paljon vaihtuvuutta siinä, kuka milloinkin kaupunkia pitää hallussaan. Ennemmin tai myöhemmin on paettava häntä koipien välissä landelle haavojaan nuolemaan.

Kevyeksi peliksi paljon sisältöä


Näinkin yksinkertaiseksi nopparalliksi King of Tokyo tarjoaa kivasti vaihtoehtoisia strategioita. Yksinkertainen turpiin pätkiminen on toimiva vaihtoehto, mutta pisteitäkin voi kerätä monella eri tavalla. Erikoiskorttien ostoon panostamalla voi saada aikaiseksi todella tehokkaita yhdistelmiä. Erikoiskortteja on iso pino, eikä niitä yhdessä pelissä saa pelaajien käyttöön kuin kourallisen. Jokaisen kortin pelissä näkymiseen kuluu pitkä tovi, joten vaihtelua on mukavasti pelikerrasta toiseen.

Jos jostain hakemalla haen jotain nipottamista, niin ohjeläpyskä on aavistuksen sekava. Pelin opettaa muille viidessä minuutissa, mutta ensin pitää kyllä ohjeita tavata rauhassa. Toinen pieni kauneusvirhe on monstereiden henkilökohtainen pistekortti. Nämä ovat muuten näppäriä läpysköitä, joissa kahta rullaa vääntämällä saa pidettyä kirjaa kesto- ja voittopisteistään. Numerot vain ovat sen verran pieniä, että niitä ei näe kunnolla pöydän toiselta puolelta ja pelikavereilta saa aina olla kyselemässä, että paljonko sinulla niitä pisteitä nyt onkaan.

Pelin on luonut liki legendaarinen Richard Garfield. Miehen 90-luvun alussa luoma keräilykorttipeli Magic the Gathering mullisti aikanaan pelimaailmaa ja porskuttaa edelleen. Midaan kosketuksensa Garfield on tuonut moneen muuhunkin peliin ja tässä joukossa lukuisia palkintoja napannut King of Tokyo on vieläpä parhaasta päästä. Se on nopea ja simppeli, mutta tarjoaa silti runsaasti taktikointimahdollisuuksia.

King of Tokyo sopii myös lasten kanssa pelattavaksi. Erikoiskorteissa on jonkin verran tekstiä, mutta niissä vanhemmat pelaajat voivat vapaasti auttaa, sillä kortteja ei jemitellä missään vaiheessa kädessä vaan ne ovat aina avoimesti kaikkien nähtävillä. Meillä peli on kolmivuotiaan ehdottomia suosikkeja ja ehdottomasti yksi markkinoiden parhaista perhepeleistä.

King of Tokyo on hyvin samantapainen kuin aiemmin esittelemäni Bang! The Dice Game. Nopanheitto on peleissä liki identtistä ja teema lyö molemmissa itsensä vahvasti läpi. Kahdesta neljään pelaajalla valintani näistä kahdesta on ehdottomasti King of Tokyo, sillä noppa-Bang! alkaa loistaa vasta viidellä ja siitä ylöspäin.

Lautapelit.fi on julkaissut pelistä suomenkielisen painoksen, joten englanninkielen hallintakaan ei ole pakollista.

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.