Kuopuksemme on ahkerasti mukana lautapeliharrastuksessamme. Hän tahtoo yleensä osallistua, oli pöydällä mikä peli tahansa. Omaksi mielipelikseen Sampo ilmoittaa Menolipun sekä itse laatimansa sen monet variaatiot. Tässä postauksessa kuitenkin käyn läpi niitä alle kouluikäisillekin tarkoitettuja pelejä, joita nelivuotiaamme toivoo pelattavan tiuhemmin kuin muita.

Makkaraa, hattaraa ja huutoa. Varpaat jäässä ja kädet kohmeessa katse tiiviisti suurmäen huipulle tai stadioninrinteelle suunnattuna. Venyttääkö Jens Weissflog yli Jari Puikkosen leiskautuksen? Kompuroiko Raisa Smetanina viimeisessä mutkassa ennen stadionin loppurutistusta?


Sir Francis Drake seisoskelee Golden Hindin kannella kylmän rauhallisena, kalpa kädessään. Ympärillä käydään meritaistelua, tykinkuulia ropisee mereen laivojen ympärillä. Draken mielessä on kuitenkin vain kaunis kuningatar Elizabeth, jonka mandaatilla Francis ryöstelee ja kiusaa espanjalaisia Karibialla minkä ehtii. 



-... riisin ja saken kurssi nousi tänään 0,5 prosenttia. Se talousuutisista, nyt säätyttö Anni Ka kertoo Japanin merisään.
- Hyvää iltaa, konban wa! Anorin ja Edon välissä liikkuvilla kauppalaivoilla on vaara joutua taifuuni Susumun kouriin.

Susumu Kawasakin suunnittelema Traders of Osaka (2006) on kuin geisha: pieni ja herkullinen. Tarkoitan tietysti Fazerin suklaapatukkaa.

Käytännössä peli on vain uudelleenteemoitus Kawasakin Traders of Carthagesta. Ei minulla ole mitään Välimerelläkään käytävää kauppaa vastaan, mutta Osakan kauppiaat on kyllä esteettisesti valtavan onnistunut paketti. Pieni laatikko on erittäin tuhdin tuntuinen. Kansi on kerrassaan upea, Katsushika Hokusain klassista tyyliä lainaava, mutta kuitenkin peliin sopivan kepeä. Pinnalla on nähtävissä ja tunnettavissa riisipaperimaista tekstuuria, joka antaa sen viimeisen silauksen.

Laatikon sisältä löytyy pieni pelilauta, koossa puhutaan King of Tokyo -kaliiberista, eli sellaisesta 20x30 neliösentistä. Tätä voisi pelata siis vaikka japanilaisessa putkihotellissa.

Laudalla liikutellaan neljää kauppalaivaa kuuden ruudun välillä, eli pieni lauta riittää mainiosti. Pääasiallisina pelivälineinä toimivat 108 monitoimikorttia, jotka neljässä värissä kuvaavat erilaisia kauppatavaroita ja toimivat myös rahana sekä voittopisteinä. Kortit näyttävät ja tuntuvat hyvältä pellavapäällysteen ansiosta. Ainoa kauneusvirhe on punaisessa kolmoskortissa, johon on jäänyt toiseen numeroon kummittelemaan kuvankäsittelyvaiheessa kakkonen alle. Ei se nyt aiheuta väärinkäsityksiä, mutta harmittava kämmi silti. Lisäksi on kaksi tokenia per pelaaja ja neljä eriväristä laivaa. Ulkoiset seikat pelissä ovat enemmän kuin kunnossa.

Osakan makkaraa, jenillä jo paljon saa

Pelaajat ovat kauppiaita, jotka kuljettavat tavaraa Osakasta pääkaupunki Edoon (nyk. Tokio). Rahtaus tapahtuu yhteiskäytössä laivoilla, jotka usein joutuvat taifuunin kynsiin. Silloin menettää koko lastinsa, jos sen vakuutukset eivät ole kunnossa. Edoon saakka pääsevästä tavarasta saa voittopisteitä sekä saavutusmerkkejä. Kun joku pelaajista saa kahdeksannen saavutusmerkin, siihen mennessä kertyneet pisteet ynnätään ja nähdään, kuka on Osakan kovin kauppias. Ihan kaikkia sääntöjä en tässä lähde avaamaan, mutta pääpiirteet ovat seuraavanlaiset.

Laudan vierellä on tori, johon asetetaan vuoron alussa riviin viisi korttia. Sen yläpuolella on kolme korttia reservissä maatilalla. Nämä antavat osviittaa siitä, mitä kortteja on tulossa seuraavaksi myyntiin.



Pelaaja voi omalla vuorollaan (1) nostaa yhden kortin torilta käteensä, jolloin hän saa sen arvon verran rahaa käyttöönsä. Vaihtoehtoisesti hän voi (2) ostaa kädessään olevalla rahalla torilta kaikki jäljellä olevat kortit eli tavarat. Tällöin nämä kortit laivataan pelaajan eteen. Kolmas vaihtoehto on (3) käyttää varausmerkkiään ja apustaa itselleen torilta tai reservistä yhden kortin, jota muut pelaajat eivät voi sen jälkeen nostaa tai ostaa.

Kun pelaaja ostaa torilta tuotteita, näiden värejä vastaavat laivat siirtyvät laudalla eteenpäin kohti Edoa. Kahden punaisen kortin ostaminen siirtää punaista laivaa kartalla kaksi askelta eteenpäin. Jos punainen laiva saavuttaa Edon ensimmäisenä, kaikki pelaajat saavat pisteyttää pöydälle laivaamansa punaiset kortit. He saavat tällöin punaisen saavutusmerkin.

Kuroshio eli Japaninvirta on kuitenkin Edon lähellä oikukas. Laivat, jotka ovat vasta saavuttamassa Edon kahden ruudun säteellä ensimmäisen jo ehdittyä sinne, joutuvat myrskyyn. Tällöin kaikki merellä seilaava lasti on vaarassa huuhtoutua mereen. Tämän voi estää pelaamalla kädestään samanvärisiä kortteja kuin pulassa oleva laiva. Näin pelastetut tavarakortit varastoidaan (kortti käännetään 90 astetta), jolloin ne ovat turvassa aina siihen saakka kunnes laiva joskus tulevaisuudessa pääsee Edoon. Myrskyssä kärsineet laivat peruuttavat laudan puoliväliin Anoriin. Edoon päässyt ja pisteytetty laiva palaa Osakaan asti.
Säätyttö Anni Ka: Edon kulmilla laivoja uppoaa kuin Bermudan kolmiossa.

Raskaampi kuin luulisi

Peli on siis periaatteessa aika yksinkertainen. Taktikointi on kuitenkin haasteellista. Annika totesi “strategian olevan juoksevassa liikkeessä”, mikä on aika osuva kuvaus. Kahdella pelaajalla pystyy vielä vähän laskeskelemaan omia ja toisen käsikortteja sekä tarkkailemaan toisen pelaajan laivalasteja ja torikortteja. Koska paljon muuttuu joka vuoro, on tämä kuitenkin aika haasteellista, ja kolmella tai neljällä pelaajalla voi ennakkosuunnittelun liki unohtaa. Kortit toimivat sekä rahana että lastina, joten pelaajan tekemä toiminto vaikuttaa myös heti kaikkiin toisiin pelaajiin sekä omiin myöhempiin vaihtoehtoihin.

Korttien varaamiselle emme löytäneet usein käyttöä, kun tuntui että rahakortin nostaminen tai laivaaminen oli lähes aina tärkeämpää. Silti omalla vuorolla on aika pähkiminen: “jos nostan tuon keltaisen kakkosen, saan sillä suojattua molemmat lastikorttini keltaisessa laivassa. Toisaalta jos nostan sinisen kolmosen, ei Annika saa tällä vuorolla missään tapauksessa vietyä sinistä laivaa Edoon, jolloin minun ei edes tarvitse huolehtia keltaisen laivan myrskyyn joutumisesta. Jos taas nostan tuon punaisen vitosen, minulla on seuraavalla vuorolla hyvä tilanne ostaa tavaroita, kävi miten kävi. Mutta toisaalta vitosen nostaminen helpottaa Annikan mahdollisuuksia ostaa tori tyhjäksi.”

Traders of Osakasta jää sellainen olo, että siinä voi kehittyä pelikerrasta toiseen aika pitkään. En tiedä pitääkö se paikkansa, mutta tunne tuo jo itsessään halun pelata lisää. Taktiikat eivät ainakaan meille olleet mitenkään itsestään selviä, mutta silti olemme huomanneet että loppupisteemme ovat pelistä toiseen nousujohteisia.



Peli kestää kahdella pelaajalla reilut puoli tuntia. Se ei tunnu miltään kevyeltä filleriltä, vaan jopa aavistuksen Menolippua raskaammalta. Päätöksiä joutuu tekemään useita ja nopeaan tahtiin, eikä mikään vaihtoehdoista ole yleensä ilmiselvästi paras. Voittaja selviää yleensä vasta pistelaskussa, joten mitään kovin dramaattisia yksittäisiä ja muistiinpainuvia hetkiä ei tule. Laivojen liikkuminen myrskyalueella kylläkin tuo jännitystä.

Meillä on Filosofian ranskankielinen versio, joten sääntöjen kanssa oli ensin vähän haastetta. Geekistä löytyi vain Traders of Carthagen tiivistetyt enkkusäännöt, joilla aloitimme pelailun, mutta niistä tuli pari virheellistä tulkintaa. Z-manin nettisivuilta löytyi lopulta täysimittaiset englanninkieliset säännöt. Selkeät säännöt olivat tarpeeseen, sillä pisteytys on tehty hiukan monimutkaisesti kertolaskuineen, pyöristyksineen ja jakolaskuineen. Tätä vielä monimutkaistavat eriväristen saavutusmerkkien antamat kerroinbonukset. Vasta neljän pelikerran jälkeen tuntui siltä, että säännöt olivat varmasti hanskassa.

Lopputulemana Traders of Osaka on varsin mielenkiintoinen ja kaunis pieni peli, joka on selvästi tuhdimpi kuin mitä sen koko antaa ymmärtää.


Haiku Traders of Osakalle:
Etsi minulle rohkea
niin meri
on ystäväsi




Pelihankintamme ovat pitkälti painottuneet tämän vuosituhannen julkaisuihin, mutta sattumien myötä päädyimme äskettäin Antikvariaatti Arwo Paperin (Juvekim Oy) vanhojen pelien äärelle. 

Teksti: Annika

Kaikki alkoi siitä, kun näin facebookin lautapelikirppisryhmässä ilmoituksen kaupan olevasta Miami Vice -lautapelistä. Don Johnson ei ysäriaikaan teinisydäntäni sulattanut, vaikka kävinkin Lahden messuhallin tungoksessa saamassa Donilta julisteen ja nimmarin (pieni detalji: Höyry Häyrinen juonsi tapahtuman). Olin enemmän Dallas-tyttöjä. Kirppisilmoituksesta muistin Dallas-pelin, jota aikoinaan kokeilin siskon ja tämän ystävän kanssa. Arvaattekin jo varmaan, että tuo peli oli nyt saatava.
Dallas-pelissä koitetaan juonia osake-enemmistö Ewing Oilista. Pelistä puuttuivat tapahtumakortit (Ammutaanko siinä JR?). Tunnelmaan pääsemisessä auttavat Tsinuskitoffee ja muut aikakauden makeiset.

Ja löytyihän se, netin avulla, Arwo Paperi -antikvariaatista ihan koti-Turusta, rautatieaseman puiston viereltä. Liikkeen muuhun lautapelitarjontaan verrattuna Dallas oli retroudestaan huolimatta nuori peli. Moni tavara päätyy antikkaan kuolinpesästä tai vanhan varaston tyhjennyksestä, joten pelitkin ovat keskimäärin aika vanhoja. Kauppias Kimmo Lampinen kertoi, että niiden myyntiaika on usein lyhyt, ja puutteellisetkin pelit käyvät kaupaksi. (Meidänkin Dallasista puuttuvat ainakin Lucy-nappula ja kaikki tapahtumakortit).

Antikvariaatin lautapelikokoelman helmenä meille esiteltiin iskemättömän paketissa oleva Algan Lentopeli. Sen iästä ei näkynyt tarkempaa tietoa, ja googlekin veti vesiperän. Ulkoisesti se näytti olevan ehkä 30-40 -luvulta. Lampinen oli saanut painotalon varaston oston myötä lakisääteiset kolme arkistokappaletta, ja nyt oli enää viimeinen hyllyllä. Hintapyyntö oli 150 euroa. Ylähyllyltä bongasin toisenkin samannimisen pelin, jolla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä tämän antiikkisemman version kanssa.

Elämän murjomia pelivanhuksia.
Pelihyllyssä oli paljon muutakin vanhaa “lautatavaraa”, kuten Turnajaispeli, Uusi Finanssi, Liikennepeli ja Rekka-Ralli. Paremmasta jemmasta löytyi vielä todella vanhan näköinen Sulttaani, joka saattaa olla versio vanhasta kiinalaisesta tikkupelistä. Hyllyssä näkyi myös TSR:n englannienkielinen sotapeli Europe Aflame (20€).

Muinaispelien yössä pelataan vanhoja pelejä
missä vain, kenen kanssa vain.
Lähdön hetkellä satuin mainitsemaan Wangarattan, jota kaverini on tarjonnut meille pelattavaksi Muinaispelien yöhön. Lampinen innostui: sellainen oli kuulemma juuri myyty Naantalissa edellisellä viikolla neljänkympin hintaan. Kaverimme lupasi olla myymättä aarrettaan vielä hetkeen. Ja vaikka kuinka kiittelin itseäni siitä, etten ole hurahtanut antiikkipeleihin ja sen mukaiseen rahanmenoon, en malttanut myöhemmin olla varaamatta Arwo Paperin lautapelilistalta omaa aarrettani, Salpausselkä-peliä.



Höyryjunan syöksähtäessä ulos tunnelista saattaisi tarkkasilmäinen sivustakatsoja rautatien varrella nähdä, kuinka nokinen ja yskivä Ghost loikkii vaunun katolta toiselle. Hetkessä mies likaantuneessa valkoisessa asussaan on jo veturin katolla ja kiepsauttaa itsensä ikkunasta sisään.


Viikolla tuli joukko kavereita kylään ja testasimme kasan meille uusia pelejä. Samuli toi mukanaan jenkkiläisen Chara Gamesin seuraavan pelin prototyypin.


Korkkaamattomien pelien listalta iskimme tänään pöytään Touko Tahkokallion Enigman vuodelta 2012. Kyseessä on hieman Ubongon tyyppinen pulmapeli, johon on yhdistetty laatanasettelua carcassonnelaisittain. 



Listasimme Annikan kanssa kesän Hot-10 pelimme. Eli ne pelit, joita ludoteekistamme löytyy ja joita eniten haluaisimme pelata juuri nyt.



Osallistuin aiemmin tässä kuussa kansainväliseen aerobiologian symposiumiin Ranskan Lyonissa. Mikä loistava tilaisuus tutustua samalla kaupungin lautapelitarjontaan! Google-haku termillä ”jeu de plateau Lyon” nosti odotukset korkealle, kun hoksasin, että jo yksistään ydinkeskustassa on yli puolenkymmentä lautapelikauppaa.