Vuoden lähestyessä loppuaan lautapelibloggaajat ja -vloggaajat tekevät top-listojaan vuoden tai kaikkien aikojen parhaista peleistä. Kyllä minäkin!


Kun Nasridien dynastian ensimmäinen kuningas Mohammed I katseli tuoreena hallitsijana linnoitustaan Espanjan Granadassa vuonna 1238, hän ei nähnyt 800-luvulle juontuvaa Alcabaza-rakennusta vaan sen, mitä siitä vielä tulisi. Alhambra! Linnoituksesta oli tuleva moninkertaisesti vahvempi, ja sitä tulisi kiertämään vankka muuri. Loisteliaat sisäpihat antaisivat lopullisen säväyksen palatsille.

Friedemann Friesellä on kaksi pakkomiellettä: hänen peliensä yleisväri on vihreä ja niiden etukirjaimet ovat F-suoraa. Tunnetuin esimerkki tästä on lähes legendaarinen Power Grid, alkuperäiskielellä Funkenschlag. Fearsome Floorsin (2003) alkuperäinen nimi on Finstere Flure (“pimeät käytävät”), italiaksi Fuggi Fuggi! (“Pakene pakene!)

Perustimme Kaarinaan, Littoisten seurakuntatalolle syksyllä oman lautapelikerhomme. Avaan tässä kokemuksiamme. Toivottavasti se rohkaisee harkitsemaan pelikerhon pystyttämistä paikkakunnilla, joilla sellaista ei vielä ole.


Työmatkan yhteydessä pääsin tällä viikolla poikkeamaan Suomen ensimmäiseen lautapelikahvilaan, Tavernaan. Se avattiin elokuun lopulla Tampereen Puutarhakadulle, siis aivan lyhyen kävelymatkan päähän keskustorilta. Suunnitelmissa oli ollut käydä siellä Kaitsun kanssa jo syyskuussa ja hyvällä ajalla, pelaamismielellä. Nyt olin kuitenkin yksin liikenteessä ja paluulippu Turkuun jo kourassa, joten pelailut saivat jäädä.


Maze Race on Vuoden perhepeli 2016 finalisti. Competon julkaisema näppäryyspeli on jonkinlainen Labyrintti-kuulapelin ja jääkaappimagneettien ristisiitos.

Kestoklassikko Carcassonnesta on tehty enemmän kuin tusina varianttia, nyt vertaillaan niistä viittä. 


Takana on nyt todellisuuspakoilijoiden ensimmäinen kokemus Lautapelaamaan-tapahtumasta. Vuoden viimeinen suuri lautapelihappening pidettiin 11.-13.11.2016 Helsingissä Kaapelitehtaalla. Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen?

No nyt on pingviineillä kalanhimo! Kunhan saavat napattua herkut ennen lajitoveria ja kunhan jäälautta ei ehdi sulaa alta.



Safaribussi pysähtyy metsän laitaan. Kiikarein varustautuneet turistit astuvat varovasti ulos, kuin peläten että jostain syöksyy nälkäinen leijona. Hetken päästä puheensorina alkaa ja innolla jo tiiraillaan, missä niitä luvattuja antilooppeja näkyisi. "Ne vaativat ortogonaalisesti kolme savannilaattaa naapuriksi, eli tuolla metsänreunassa niitä on jos jossain", kertoo opas. Turistit kohottavat kulmakarvojaan.


Corné van Moorsel hankki Habitats-pelilleen rahoituksen Kickstarterista alkusyksystä 2016 pienen Cwali-kustantamonsa kautta. Van Moorsel on jo jokusen lautapelin suunnitellut, mutta painosmäärät ovat ilmeisesti melko vaatimattomia, koskapa pelien reittaajia on BGG:ssä tyypillisesti vain muutama sata. Korkeimmalle bgg-listauksessa on Cwalin (van Moorselin) peleistä ponkaissut Factory Fun, joka on sijalla 690.

Backasin Habitatsin Kickstarterissa pitkälti tunnepohjalta. Kun teemassa yhdistyvät Wildlife Park ja Afrikka, ei peliä voi jättää väliin, eihän? Jotain pientä maltoin Habitatsin ideasta ja mekaniikasta lukea: laattojen asettelua, eri habitaattien yhdistelyä kunkin lajin vaatimuksien mukaan, keraamisia eläintokeneita (tehoaa minuun! Helppo asiakas...). Pelin julkaisemisen ja sen meille tulon välissä pelistä ehti ilmestyä useampikin positiivisesti yllättynyt arvio. Tubettaja nimeltä Counter Culture jopa listasi sen Essenin toiseksi suurimmaksi yllätykseksi tänä vuonna. Ilmaan oli siis ehtinyt kertyä odotuksia, kun viimein pääsimme itsekin puistonrakentajiksi.

Luonnonpuistoni ensimmäisenkierroksen päätyttyä. Strutsi on saanut ympärilleen vähintään kaksi aavikkolaattaa ja yhden savannilaatan, niinpä sen voi pisteyttää pelin lopussa. Kuvan turisti arvostaa monia järvialueita, ja trekkinglaatan ympärille pitäisi saada keltaisten neliöiden osoittamille sivuille laatat.

Your mission: pidä eläimet ja turistit tyytyväisinä

Habitats on suunniteltu 2-5 pelaajalle 12 ikävuodesta ylöspäin, ja peli kestää reilut puoli tuntia. Tehtävänä on suunnitella sellainen luonnonpuisto, jossa eläimillä on ympärillään oikeanlaisia ekotyyppejä, habitaatteja. Erilaisia eläimiä on kaikkiaan 68, ja erilaisia habitaatteja neljä: aavikko, savanni, järvi ja metsä. Esimerkiksi krokotiili tarvitsee paljon vettä, seepra vettä ja savannia. Aavikkoilves sen sijaan on tyytyväinen vain, jos sen välittömässä läheisyydessä on kivikkoista aavikkoa ja metsää. Vaaditut ympäristöt voivat sijaita laatan naapurissa vaaka- tai pystytasossa tai ortogonaalisesti. Eläimet kannattaa pitää tyytyväisinä, sillä väärin asetelluista laatoista ei pisteitä heru. Eläinlaattojen lisäksi peliin kuuluu kasvi-, “tiirailu”- ja trekking-laattoja. Tiirailulaatta kuvaa turistia, joka ihailee maisemia tornista tai kiikareilla. Trekking-laatat tuovat turisteja läheisten laattojen luo. Näistä kaikista saa pisteitä, jos laatan osoittamat ehdot täyttyvät. Lisäpisteitä jaetaan kunkin kierroksen erikoistavoitteista, jotka ovat kaikille pelaajille yhteiset.

Kaitsun monimuotoinen puisto pelin lopussa. Pisteytetyt laatat on käännetty oikeinpäin; muut ovat jääneet ylösalaisin.

Laatat valitaan keskellä pöytää olevalta “markkinapaikalta”, jossa on pelaajamäärästä riippuen tietty määrä oikeinpäin olevia laattoja vaaka- ja pystyrivistöissä. Omalla keramiikkaeläimellään voi liikkua yhdellä vuorolla yhden askelen eteenpäin tai sivulle; oman pepun tai pyrstön suuntaan ei saa peruuttaa. Kierroksia on kolme, ja esimerkiksi kaksinpelissä kumpikin pelaaja asettelee ensimmäisellä kierroksella yhdeksän, toisella kuusi ja kolmannella kierroksella niin ikään kuusi laattaa puistoonsa. Erikoistavoitteiden pisteytys tehdään kierrosten välissä. Loppupisteytyksessä lasketaan, kuinka paljon kukin on saanut niin sanotusti aktivoitua omia puistolaattojaan. Eniten yhteispisteitä kerännyt voittaa.


Joku kehtasi hehkuttaa blogissaan pingviiniä ja kettua. Minusta "kyyhkynen  ja
 kyykäärme" ovat ihan best kaksinpelissä.  Keramiikkaeläimet randomoitiin bokseihin.

Olen hieman hullaantunut

Joskus tunnepohjaltakin voi onnistua: ei kaduta, että hankin tämän pelin. Olen peräti hiukan hullaantunut. Usean pelin tappioputken jälkeen (aina Kaitsulle hävinneenä) teki mieli kesyttää Habitats, ja sitten kun lopulta voitin, halusin silti pelata lisää. Pelissä on ripaus Glen Morea (kas siinäpä peli, jossa en ole voittanut vieläkään) niin laattojen hankkimisessa kuin niiden aktivoitumisessa. Myös Castles of Mad King Ludwig tulee pahvinpalasia asetellessa mieleen: ne täytyy saada keskenään tiettyyn järjestykseen, jos haluaa maksimoida pistesaldon.

Vaikka Habitats koostuu pelillisesti useasta osasesta, olennaisinta on ehdottomasti osata miettiä laattojensa paikka oikein. Jokaisen eläimen tai turistin toivetta on mahdoton täyttää. On suuri kiusaus eksyä miettimään aina uusimman eläinlaatan vaatimusten täyttämistä, jolloin kokonaisuus ja “suuri suunnitelma” kärsii. Marketissa kilpailua samoista laatoista syntyy vain vähän; meillä keramiikkaeläimet seikkailivat suurimman osan aikaa omilla reviireillään, eikä ruuhkaa syntynyt. Isompi riski oli se, jos jäi pyörimään nurkkaan, jolloin seuraavalla vuorolla oli vain yksi mahdollinen etenemissuunta. Kierrosten lyhykäisyys pakotti miettimään hyvin tarkasti, mitä laattoja edes potentiaalisesti ehtii nappaamaan. Yhdessä pelissä en koko aikana saanut ainuttakaan metsälaattaa. Erikoistavoitteet eivät toimi pelin ratkaisijana, ainakaan niin kuin niiden on ehkä ajateltu toimivan. Itse keskityin ensimmäisessä pelissä tavoitelaattojen voittamiseen, mistä seurasi se, että kokonaisuus kärsi ja mies vei voiton paljon paremmalla puistosuunnittelullaan.

Pistelauta ja arvotut erikoistavoitteet.
Entäs ne puutteet? Mitään vakavaa ei tule mieleen. Trekking-laatat saisivat olla selvemmät; nyt polut hukkuvat muuhun väritykseen, ja laatat tulee helposti asettaneeksi sääntöjen vastaisella tavalla (polkusivu ei saa olla yhteydessä toiseen laattaan). Kaitsu ei tykkää kuvituksesta, minusta se ei ole niin kamala. Mutta miksi eläinlajien nimet on merkitty laattaan mutta kasvilajien nimiä ei? Kasvilajien variaatio saisi sitä paitsi olla suurempi, niitä on vain kolme erilaista, kun taas eläinlajeja on 68. Kaiken kaikkiaan laattojen moninaisuus, tai pitäisikö sanoa biodiversiteetti, on kuitenkin kiitettävää ja tuo vaihtelevuutta pelikertojen välille. Kaksinpelissä laattoja jää käyttämättä jopa yli puolet. Peliboksin koko antaa ymmärtää, ettei tämäkään vielä riitä, vaan suunnitelmia on selvästi jo tehty lisälaatoille.

Kyyhkynen ja kyykäärme laattamarkkinoilla.